Hei vaan!
Aika kuluu kohisten ja niin kasvaa pikkuinenkin. Ensimmäinen juoksu on nyt alkanut ja Ladykin rauhoittunut. Joitakin viikkoja on ollut alakuloinen ja ihan selvästi ihmeissään, että mitä tapahtuu. Kärsivällisesti (niinkuin äidin kuuluukin) olen selittänyt, että puberteetti on ihan luonnollinen asia. ;) Hienosti kuitenkin pysyy pihassa, vaikka välillä onkin saanut kurkku suorana huutaa TÄNNE HETI, kun Lady "ei kuule - ei näe" yhtään mitään ja naaapurin pihassa on niiiiin ihania hajuja. Eilen kävi naapurin Martti -dobberi (Ladya kk nuorempi) leikkimässä, vaikka taisi leikit mennä hieman KRHM-puolelle, joten sovittiin seuraava tapaaminen vasta juoksun jälkeen.
Painoa on edelleen kertynyt kilo per viikko, nyt taitaa olla jotakuinkin 30kg puntarissa. Karvaa ei ole pahemmin irronnut ja sovinkin naapurin Päivin kanssa viikon päähän trimmausajan ihan arkisen mukaavuden vuoksi. Olisihan se hienoa pitää pitkä turkki, se kun on niin hieno ja kiiltävä, mutta kun joka päivä juostaan lantakasoissa ja kuravellissä savipellosta puhumattakaan, on ehkä Ladyllekin mukavampi olla hieman lyhyemmässä turkissa. Helpompi huuhtaista ja kuivuu nopeammin.
Autossa on mennyt hienosti paitsi tietysti eilen, kun en tajunnut hötäkässä laittaa sanomalehteä konttiin; siellä nökötti pitkin poikin iso kakkakasa ja tietysti liisterioksut, yök... Täytynee lähteä siis jatkamaan kontin pesua. Matkapahoinvointipillereihin pyydettiin resepti jo ajat sitten, vaan ei ole posti meitä laskulla saati reseptillä muistanut. Täytynee soitella ja kysellä perään.
Koirakavereita on monta ja kaikkien uusienkin tuttavuuksien kanssa on leikit alkaneet välittömästi. Hienon näköistä oli, kun kerralla oli metakassa mukana Lady, suursnautseri Essi, kultainennoutaja Jere ja bernhardilainen Remu. Huh, kyllä siinä rapa lensi ja hauskaa oli!
Luonteesta sen verran, että Lady ei hauku ollenkaan, yhden kerran ihan pienenä haukkui kun jätettiin yksin sisään ja toisen kerran sain haukahtamaan alkuviikosta leikin varjolla. Ehkä haukkuminen ei kuitenkaan ole se temppu, jonka edes haluaisin Ladyn oppivan. :) Laumanvartija -geeni on myös vahvana; vaikka melkein heti hyväksyykin uuden ihmisen, täytyy ensin vähän murista ja katsoa matkan päästä kukas tuo on, nyt alkaa tuokin tapa jo hieman jäädä pois, ainakin murinan osalta. Lenkillä ei kisko ollenkaan, vaan kulkee aivan viekussa niinkuin se olisi maailman luonnollisin asia ja minä kun jo ajat sitten varauduin vaikka minkälaisilla kuonopannoilla, ettei vaan oppisi vetämään! :D
Kuvia laitan pikapuoliin tulemaan, tällä kertaa tuli vaan vähän kuulumisia. Kaikille sisaruksille ja erityisesti Nelli -äipälle perheineen paljon suukkoja. Ja oikein hauskaa vappua!
Terkuin Eppu, Lady ja kotijoukot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti